Olen neulonut aina jonkin verran silloin tällöin. Neule on minulle sellainen ajantappoväline. En oikeastaan neulo harrastuksekseni vaan pelkästään automatkoilla, luennoilla tai kyläpaikoissa. Kyläillessä aika kuluu kyllä ihan hyvin muutenkin, mutta tuleepahan neulottua...
Taidan neuloa yleensä aika tylsiä perusjuttuja, kuten villasukkia, lapasia ja pipoja. Sellaisia pikkuisia kivoja juttuja, mitkä on helppo ottaa mukaan. Viime vuosina olen vähän innostunut isommistakin projekteista, neuloin taannoin pitkän neuletakin (huh!), pitsihuiveja ja isoja huiveja. Tällaiset projektit suunnittelen aina huolella ja valitsen hyvät langat.
En ole mikään improvisoija. En halua tehdä ilman ohjetta ja tämä pätee myös leivontaan ja ruuanlaittoon. Mittaaminen ja laskeminen on kivaa ja tykkään ohjeen lukemisesta! Pidän siitä, että joku muu on tehnyt suunnitelman puolestani.
Nyt päätin valita uudeksi tekniikaksi kirjoneuleen ja työskentelytavaksi ohjeettomuuden. Idean syntymiseen käytin kyllä kuvia ja toisen tekemää sukkaa, mutta päätin soveltaa kuvion itse. Aaltokuvio on aika jyrkkä, mutta ajaa asiansa.
Ajattelin myös tehdä sukan kärkikavennuksen itselle uudella tavalla. Sukan jalkaosaan kokeilen myös erilaisia pieniä kuvioita. Vähän tällainen sekava kokeilusukkahan tästä tulee, mutta toisaalta lapsen (ja miksei aikuisenkin) villasukka saa olla kirjava ja hassutteleva! Käyttöönhän tämäkin sukka tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti