Start.

Ensimmäisellä kurssikerralla en ollut paikalla, mutta sain hyvät ohjeet kurssin suorittamiseen. Hupsista vaan, Sibelius 150 vuotta ja neule samassa paketissa! Ensin olin että mitä häh. Joka kurssilla tulee nyt Sibeliusta! Pianotunneilla yritin hetken haparoiden päästä käsiksi Kuuseen, mutta eivätpä minun sormeni siihen taipuneet.

Sibelius on kyllä kovasti tuttu, ja pitkään mietinkin lähestymistapaa Sibbeen ja neuleeseen. On käyty Ainolat ja tehty esitelmät ja soitettu sinfoniaa. Luontevinta minulle oli lähestyä musiikin kautta - siksihän Sibelius on tunnettu ja siksihän me häntä ja hänen tuotantoaan juuri nyt juhlimme. Joka konserttisali soi Sibeliuksen tunnettuja ja tuntemattomampia ja jopa vähäpätöisiä pikku sävellyksiä.

Selailin Sibeliuksen teoksia ja kuuntelin inspiraation syttymiseksi. Sibeliuksen tuotanto ajoittui pitkälle ajanjaksolle, eikä hänen tyyliään ole mahdollista laittaa tiettyyn kategoriaan. Löydän kuitenkin kaikista kuuntelemistani kappaleista tiettyä soljuvuutta ja harmoniaa. 

"Hänen tyylillinen kehityksensä käy wieniläisklassismin ja varhaisromantiikan tapaan tehdyistä ensimmäisistä harjoitelmista kansallisromantiikan, eräänlaisen nuorklassisuuden ja ekspressionistis-impressionistisen välivaiheen kautta kohti sinfonisen ajattelun uudistamista ja kiteyttämistä tavalla, jonka merkitys on vasta nykytutkimuksen avulla avautumassa." 
(http://www.sibelius.fi/suomi/musiikki/js_saveltajana.html)

Innostuin teoksesta Vesipisaroita, mikä on Sibeliuksen ensiteoksia. Ajattelin neuloa joko pisaroita pintakuvioina tai kirjoneuletta ja valmistaa tuubihuivin.